Voiko kaupunki olla pehmeä? Voi toki, ajattelee David Sim, ja antaa kaupungin pehmeydelle muun muassa sellaisen määritelmän, että sen on silloin oltava mukava, kodikas, turvallinen, suojaisa ja rauhallinen. Ei siis tornitaloja missään nimessä.

Skottiarkkitehti David Similtä on ilmestynyt nyt suomeksi paljon kansainvälistäkin huomiota saanut teos Pehmeä kaupunki, jossa hän esittelee erittäin monipuolisen kuva- ja tekstimateriaalin avulla käsityksensä siitä, miten tiivis rakentaminen saadaan sopeutumaan ihmisen mittakaavaan ja muuttuviin tarpeisiin. Edellä mainitun kodikkuutta painottavan määritelmän ohella pehmeän kaupungin pitää olla Simin mielestä siis myös mukautuva, kestävä, sopeutuva, taipuisa ja joustava.

Rakennustieto Oy:n kustantamaan suomenkieliseen painokseen Sim on lisännyt myös käsityksensä siitä, miten paljon pehmeän kaupungin ainesosia hän on suomalaisista kaupungeista löytänyt. Ja onhan niitä ollut.  Raitiovaunuihin hän on erityisen ihastunut, koska niissä ihminen näkee kaupungin silmänsä tasolta. Kioskit ja terassit, torit ja kauppahallit rakentavat hänen mielestään ihmisten tarpeille ja niiden tyydyttämiselle oikean ja pehmeän mittakaavan. Saman hän on nähnyt myös kirjastoissa ja itselleen ehkä hieman eksoottisemmissa palvelupisteissä kuten kaupunkisaunoissa ja uimahalleissa.

Muodon moninaisuutta, ihmisen mittakaavaa

Pehmeän eli viihtyisän ja tiiviin kaupungin perusominaisuudet Sim kiteyttää yhdeksään teesiin, jotka sisältävät aineksia kaupunkimuodon moninaisuudesta ja ihmiselle sopivasta mittakaavasta aina runsaaseen biodiversiteettiin ja pieneen hiilijalanjälkeen asti.

Simin tarkastelukulma pehmeään kaupunkiin on siitä mainio, että hän ei suinkaan keskity arvostelemaan sen arkkitehtuuria ja kaavoitusta sellaisenaan (paitsi korkeutta), vaan kiinnittää päähuomionsa pehmeä-käsitettä rakentaessaan sellaisiin rakentamisen ja suunnittelun yksityiskohtiin kuin talojen tai kortteleiden pihoihin, kortteleiden rakenteisiin, naapuruussuhteiden eli yhteisöllisyyden vaalimisen tärkeyteen.

Pienenä mainiona yksityiskohtana voi mainita Simin kiinnittävän aivan erityistä huomiota talojen pohjakerrosten potentiaaliin asumisen, palveluntarjonnan ja yhteisöllisyyden lisäämisen näkökulmasta.

Pehmeä on matala

Simin mielestä pehmeän kaupungin perusedellytykset ovat monimuotoisuus ja – ehkä vielä tärkeämpänä – sen inhimillinen mittakaava.

Ensin mainittu ominaisuus tarkoittaa erilaisia, erikorkuisia ja erilaisesta materiaalista valmistettuja taloja, siis sellaisia, jotka ovat visuaalisestikin mahdollisimman vaihtelevia. Kerrosmääriä suositellessaan hän ei tietenkään innostu tornitaloista vaan esittää ohjenuoraksi neljää tai enintään kuutta kerrosta.

Esimerkiksi Helsingin Jätkäsaari tai Kalasatama eivät kerrosmääriltään täytä likimainkaan Simin ”pehmeyden” vaatimusta, mutta muilta ominaisuuksiltaan kyllä. Simin erityishuomio kohdistuu nimittäin myös isoihin pihoihin, puistoihin, puihin tai rantojen julkiseen käyttöön. Niistä löytyy esimerkkejä Helsingin uusiltakin asuinalueilta.

Pehmeä on käveltävä

Inhimillisen mittakaavan teesin lisäksi Sim antaa paljon painoa sille, että kaupungin tulee olla ”käveltävä”. Tällä Sim tarkoittaa rakennusten välien rakentamista käveltäviksi. Niiden läpi pitäisi pystyä kävelemään, nousemaan alhaalta ylös jalkaisin ja varmistaa myös suora kulkuyhteys lähistön hyödyllisiin ulkotiloihin.

Tässäkin yhteydessä hän muistaa mainita mielipiteensä pohjakerroksen tärkeydestä väljyyden ja viihtyvyyden näkökulmasta.

Kaiken kaikkiaan Simin teos on kiehtova kuvaus eräänlaisesta ihannekaupungista. Se rakentuu yhden persoonallisen näkemyksen varaan eikä edes pyri ymmärtämään muunlaisia urbaaneja vaihtoehtoja, joista tornitalot ja katetut kaupunkikeskukset ovat hänen mielestään kauheimpia mahdollisia vaihtoehtoja.

***

Suomalainen supervoima: kioskit

Tanskassa pysyvästi asuva skottiarkkitehti David Sim tuntee Suomen melko hyvin. Hän on kiertänyt paljonkin suomalaisissa kaupungeissa ja osallistunut Turun Pihlajamäen kaupunginosan suunnitteluun.

Hän työskentelikin vuoteen 2021 asti Kööpenhaminassa sijaitsevan Gehl Arkkitehtien osakkaana ja luovana johtajana.

Naapurusto ja sen arvon ymmärtäminen on hänen lempiajatuksiaan.

– Naapurusto merkitsee mielentilaa ja mittakaavaa. Sille pitäisi antaa arvo kaupunkisuunnittelussa, kertoo Sim Pehmeä kaupunki – Hyvän kaupunkielämän perusteet -kirjansa suomennoksen julkaisutilaisuudessa.

Raitiotievaunu on Simin mieleen. Hän on valokuvannut sitä paljon Suomessa.

– Pidän etenkin siitä, että Suomessa raitiotievaunulla voi päästä suoraan urbaanista keskustasta luonnon helmaan.

Pehmeä kaupunki on tavallaan vastavoima ilmastonmuutokselle, pandemian jälkeiselle maailmalle, yksinäisyydelle ja epätasa-arvolle.

– Kaupunki tekee mahdolliseksi erilaiset suhteet ihmisten välillä. Se on hyvin tärkeää. Näille kohtaamisille pitää antaa tilaa, Sim sanoo.

Sim on kehittänyt loputtoman määrän ideoita, jotka tuovat kaupunkeihin pehmeyttä ja inhimillisyyttä.  Eräs idea on yksityisen ja julkisen elämän sekoittaminen kaupunkikuvassa esimerkiksi kirjastojen tai vaikkapa näyteikkunallisten tanssistudioiden muodossa. Eräs hyvin yksinkertainen ja edullinen kaupunkikuvaa pehmentävä keino on puiden istuttaminen.

Hän tavoittelee yksinkertaisempaa ja matalampaa arkkitehtuuria, jossa myös kerrostalojen pohjakerrokset on otettu käyttöön mm. asuntoina, joiden edessä on pieni puutarha ja oma ulko-ovi.

– Kukaan ei halua yleensä asua pohjakerroksessa. Jos asuntoihin tehdään omat pienet pihat ja ulko-ovet, maksavat ihmiset helpostikin asunnostaan 25 prosenttia enemmän.

Sim kannattaa samoin autoista vapaita kaupunkiympäristöjä, halpoja pieniinkin asuntoihin rakennettavia parvekkeita sekä yksinkertaisia uimapaikkoja rannoille.

– Suomalaisilla on sitä paitsi yksi pehmeän kaupungin supervoima: suuruuden mittakaavaa rikkovat kioskit, joita voi rakentaa hyvinkin halvalla. Ne tuovat ihmisiä yhteen aukioilla ja puistoissa.