Näin vihreästä sijoittamisesta tuli pakko

Vuokralaiset ja rahoittajat vaativat kiinteistöiltä ekologisuutta. Pian Euroopan unionin laki pakottaa siihen – onneksi.

Mutta onko Suomi valmis?

”Mitenkäs ympäristöasiat on otettu huomioon yrityksessänne? Voitteko lähettää selvityksen? Bitte schön.”

Suunnilleen tällainen pyyntö tuli kiinteistöyhtiölle, joka oli vuokraamassa saksalaiselle yritykselle toimistotilaa pääkaupunkiseudulta. Pyyntö oli heikko signaali ilmiöstä, joka on Ruotsin ja Keski-Euroopan kaupallisissa kiinteistöissä jo uusi normaali: monet tiloja vuokraavat yritykset ja julkiset toimijat edellyttävät, että vuokranantaja toimii vastuullisesti.

Energiatehokkuus pitää olla trimmattu kuntoon, mielellään uusiutuva sähkö ja lämpö käytössä, veden kulutus seurannassa ja niin edelleen. LEED- ja BREEAM-sertifikaatit ovat plussaa, samoin aurinkopaneelit katolla ja töpselit sähköautoille pihassa. Ja rima CO2-päästöjen vähennystavoitteissa tietenkin korkealla.

Nämä eivät ole vain kainoja toiveita. Tiedostavat vuokralaiset saattavat kieltäytyä asettumasta rakennukseen, jonka omistaja ei piittaa ilmastotavoitteista. Se on hyvin ymmärrettävää: nyt kun vuokralaisilla itsellään on yhä tiukempia ESG-tavoitteita (enviromental, social and governance), ne vaativat niitä myös kaikilta yhteistyökumppaneilta.

Kestävä kotipesä on siis brändietu. Jos vierekkäin on kaksi kiinteistöä, joista vain toinen on vihreä ja muuten speksit ovat samat, on helppo arvata kummasta rakennuksesta tiedostava toimija vuokraa liiketilan.

Uudet vaatimukset saattavat hirvittää kiinteistöjen omistajia. Nehän tarkoittavat investointeja! Se on totta. Mutta nämä investoinnit maksavat itsensä takaisin. Energia- ja vesilasku kutistuu sitä mukaa, kun kulutus vähenee. Huoltovälit pitenevät. Lisäksi parannuksille voi saada valtion tukea.

Niin sanottu vihreä lisäarvo ottaa kiinteistöalalla muitakin muotoja:

  • Kun vuokralaisia on helppo saada, tilat ovat harvoin tyhjillään. Mitä parempi vuokramenestys, sitä riskittömämpi kohde ja sitä houkuttelevampi sijoittajille.
  • Kestävästi suunnitellut rakennukset ovat terveellisempiä käyttäjille. Niissä on hyvä hengittää. Tämäkin nostaa vuokratuottoja.
  • Energiatehokkuus suojaa myös energianhinnan nousulta eli tarkoittaa ilmastoriskien hallintaa.

Näin uhka muuttuu moninkertaiseksi win-win-tilanteeksi. Vihreät porkkanat maistuvat kaikille.

Vielä paljon järeämpi muutosvoima on Euroopan unionin kestävän rahoituksen taksonomia-asetus. Se tuo yhteiset kriteerit vastuullisen liiketoiminnan määrittelyyn melkein kaikille yhteiskunnan sektoreille. Kiinteistöala on suurine hiilikuormineen mukana.

Taksonomian yksityiskohdat selviävät kesällä, mutta perusajatus on tiedossa: sijoittajat voivat jatkossa rankata alan yritykset helposti ekologiseen paremmuusjärjestykseen. Tällä tulee olemaan radikaali vaikutus sijoittajien käyttäytymiseen. Silti asiasta on keskusteltu Suomessa vain vähän.

Mietitään vaikka alun saksalaista yritystä. Pian vuokranantajan ympäristövastuusta ei enää tarvitse kysyä erikseen, koska laki määrää julkaisemaan taksonomian määrittämät asiat yrityksen verkkosivuilla. Tämä tarkoittaa, että vastuullisuus ei ole enää vaihtoehto vaan pakko.

Taksonomia-asetus on looginen jatko vuonna 2018 ja 2019 voimaan tulleille direktiiveille, jotka velvoittivat suuret yritykset raportoimaan julkisesti ESG-toimistaan. Luultavasti se ei jää viimeiseksi EU-normiksi, joka puskee liike-elämää vastuulliseen suuntaan. Hiilenmusta bisnes ei enää kannata. Hyvä niin. Päästötalkoissa riittää tekemistä kaikille, ja kiire tulee joka tapauksessa.

Ensimmäiset suuret sijoittajat ovat jo kertoneet, että ne kelpuuttavat jatkossa vain ekologisesti fiksuja investointeja.

Suomalainen Varma on ilmoittanut tekevänsä salkustaan hiilineutraalin 2035 mennessä. Varman varatoimitusjohtaja Reima Rytsölä sanoi LeaseGreenin webinaarissa tammikuun lopussa, että ilmastotavoitteet toteuttavat eläkeyhtiön lakisääteistä mandaattia sijoittaa turvallisesti ja tuottavasti. Voiko sitä enää selvemmin sanoa?

Nordea ilmoitti vastikään, että se aikoo vähentää sijoitus- ja luottosalkkunsa päästöjä 40–50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2019 tasoon verrattuna. Maailman suurimman sijoitusyhtiön Blackrockin toimitusjohtaja puolestaan patistaa jokaisen yrityksen toimitusjohtajaa kertomaan, miten liiketoiminta edistää Pariisin ilmastosopimusta.

Kun raha puhuu, kannattaa kuunnella. Kiinteistöjen omistajille jää ratkaistavaksi oikeastaan vain yksi kysymys: reagoinko ennen muita ja otan kaulaa kilpailijoihin, vai ryhdynkö parannuksiin vasta pakon edessä? Nein danke!

Kirjoittaja Thomas Luther on LeaseGreenin toimitusjohtaja. LeaseGreen on suurten kiinteistöjen energiatalouden parantaja ja ilmastotekojen moottori. Pienemmät kulut, puhtaammat tuotot. Yhdessä asiakkaidemme kanssa teemme Suomen vaikuttavimman ilmastoteon – kiinteistö kerrallaan.

 

 

 

 

 

Edellinen artikkeliBouwinvest investoi 100 miljoonaa Pohjoismaihin NREP:n avulla, tähtäimessä vahvasti myös Helsinki
Seuraava artikkeliBlackstone ja Mileway painavat kaasua Pohjoismaiden markkinoilla