Kiinteistöverotus on uudistumassa. Tavoitteena on, että verotus ottaisi nykyistä paremmin huomioon maapohjan ja rakennusten markkina-arvon.
Uudistuksen tavoitteena on korjata verotusarvojen jälkeenjääneisyydestä johtuva epätasavertaisuus. Selvitysten mukaan rakennusten ja maapohjan verotusarvot ovat jääneet yleisesti jälkeen kustannus- ja hintakehityksestä. Lisäksi maapohjan hinnat ovat eriytyneet alueellisesti ja rakennustyyppejä on tullut lisää sen jälkeen, kun nykyinen järjestelmä on otettu käyttöön.
Valtiovarainministeriö on lähettänyt ehdotuksen kiinteistöverotuksen uudistamisesta lausuntokierrokselle 25. maaliskuuta ja lausuntoaika päättyy 20. toukokuuta. Tavoitteena on, että hallituksen esitys annettaisiin eduskunnalle kevätistuntokauden aikana. Uudistus on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2024 kiinteistöverotuksessa.
Toimistojen verorasitus laskee, liikerakennusten nousee
Uudessa järjestelmässä vero määrätään erikseen rakennusten ja maapohjan osalta, mutta vero maksuunpannaan koko kiinteistöstä. Maapohjan ja rakennusten arvo-osien suhde vaihtelee alueittain.
Ehdotuksen mukaan kiinteistöveron yksikköarvot määrättäisiin jatkossa noin sadalle eri rakennusluokalle, kun nykyinen verosääntely tuntee vain noin 30 rakennustyyppiä.
Yksittäisten ominaisuustietojen huomioimisesta verotusarvon laskennassa on tarkoitus luopua. Rakennusten osalta perusarvo olisi 50 prosenttia rakennustyypin keskimääräisistä alueellisista uudisrakentamiskustannuksista.
Tilastokeskus tuottaa keskimääräiset uudisrakentamiskustannukset eri rakennustyypeille tilastoaineiston perusteella. Tilastokeskus on jo tuottanut tilastoaineiston perusteella noin 110 rakennustypille keskimääräisen uudisrakentamiskustannuksen neliö- tai kuutiometriä kohden.
Yleisellä verokannalla verotettavista rakennuksista suurimman veropohjaosuuden, 27 prosenttia, muodostaisivat toimistorakennukset. Niiden verotusarvot ja myös verorasitus alenisi keskimäärin noin 35 prosenttia.
Myös hotelleilla, hoitoalan rakennuksilla ja opetusrakennuksilla verotus keskimäärin kevenee.
Sen sijaan muilla suurilla veropohjaerillä, kuten varastorakennuksilla, myymälärakennuksilla ja teollisuuden rakennuksilla verotus kiristyy.
Kauppakeskusten sekä liike- ja tavaratalojen osuus veropohjasta on nykyisin noin kahdeksan prosenttia. Niiden verotusarvot nousisivat noin 66 prosentilla ja veron määrä nousisi keskimäärin noin 50 prosentilla.
Verohallinnon mukaan suuret muutokset ovat seurausta muun muassa siitä, että eri rakennusluokkiin kuuluvien rakennusten rakentamiskustannukset ovat muuttuneet 1970-luvulta, jonka tilanteeseen nykyiset jälleenhankinta-arvot perustuvat.
Muutoksia aiheutuu myös ikäalennusprosenttien muutoksista ja ikäalennusten uudesta laskentatavasta, mikä sekin siirtää verorasitusta eri rakennusluokkiin kuuluvien rakennusten ja eri ikäisten rakennusten välillä.
Nykyisillä ikäalennusperusteilla esimerkiksi tehdas- ja myymälärakennuksen verotusarvo alenee minimiin eli 20 prosenttiin jälleenhankinta-arvosta vain 20 vuodessa, kun toimistorakennuksilla siihen kuluu 80 vuotta.
Ikäalennuksia koskevat muutokset aiheuttavat verotaakan siirtymistä muun muassa myymälä- ja teollisuusrakennuksille toimistorakennuksilta samoin kuin esimerkiksi opetusrakennuksilta, hoitoalan rakennuksilta ja majoitusliikerakennuksilta, jotka ikäalennusten laskennassa nykyisin rinnastetaan toimistorakennuksiin.
Hinta-alueet karttapalveluun
Maapohjan verotusarvo perustuisi nykyiseen tapaan markkinahintaan ja käyttötarkoitukseen, mutta hinnat ja hinta-alueet päivitettäisiin. Maanmittauslaitos muodostaisi hinta-aluekartan, josta ilmenevät kauppahintatiedoista ja muista tiedoista johdetut aluekohtaiset ja vuosittain päivitettävät hinnat.
Verotusarvojen perusteena olevia hinta-alueita ja aluehintoja voisi tarkastella Verohallinnon kaikille avoimessa karttapohjaisessa palvelussa, joka avautuisi keväällä 2024.
Maapohjan osalta muiden kuin asuintonttien verotus pääosin kevenee. Asuinkiinteistöjen jälkeen suurin veropohjaerä on liike- ja toimistorakennusten korttelialue, jonka verotus kevenee keskimäärin yli 40 prosenttia.
Yleisesti ottaen maapohjan verotus kiristyy enemmän niillä kunnan alueilla, joilla verotusarvot ovat jääneet enemmän jälkeen markkinahinnoista kuin kunnassa keskimäärin ja kevenee alueilla, joilla markkinahinnat ovat nousseet keskimääräistä vähemmän tai alentuneet. Esimerkiksi Helsingissä maapohjan verotusarvot nousevat keskimäärin noin 1,9-kertaisiksi.
Ehdotuksiin sisältyy myös niin sanottu jarrusääntö, jolla rajoitetaan veron merkittävää nousua kolmen vuoden siirtymäaikana. Jos kiinteistöstä maksuunpantava vero nousee edellisestä vuodesta enemmän kuin 30 prosentilla ja samalla vähintään 200 eurolla, yli menevä osuus jätettäisiin maksuunpanematta.
LISÄTIETOA: https://vm.fi/kiinteistoverouudistus
Kuvan lähde: iStockphoto.
